Surun murtama

Heippa taas!

Me teimme jo kauan aika sitten tämän kt:n mutta emme saaneet sitä latautumaan mutta nyt onnistuimme!

Sen takia Luupilla on vielä vanha peruukkinsa tässä postauksessa.

Tämä kuvatarina kertoo siitä kuinka Luup löysi pehmolelunsa Mufan.

Toivottavasti pidät!

Luup oli surullinen koska hänellä ei ollut ketään joka kuuntelisi.

L: yhyy! En tahdo aina olla yksin! Sinulla on sumppu ja minulla ei mitään:(

E: älä huoli. Kyllä me sinulle kaveri löydetään. Tunnen pari hyvää ystävää...

E: mitä pidät hänestä? Sun ikänenki vielä!

L: enpä oikee tiiä...eiks se oo vähä pieni?

                                      Päivä vaihtui...

E: entä tämä kiinasta tullut?

L: en mä osaa kiinaa! XD

E: No tämä on meidän kokoinen ja puhuu suomea!

L: tuohan on viisi vuotias! 

                                            L: en ikinä löydä kaveria!
                                            E: älä nyt vielä luovuta...

                                         L: Tuo on se oikea! Mistä se tuohon tuli?
                                        E: Ei sillä mitään väliä ole! Mene nyt hakemaan se!
                                  

                                          Nyt molemmat ovat onnellisia pikku otuksiensa kanssa.

                                                     Se oli siis tämän kertainen kt. 
                                                 Kommentoikaa mitä mieltä olitte!