Tyttö viltin alla -2

Heippa vaan kaikille ihanille siellä ruudun toisella puolella ^^

Me kuvattiin noin viikko sitten kuvatarinaamme toisen osan.

Köh köh... siitä kun julkaisimme ensimmäisen osan onkin jo niin kauan,

että silloin lumikaan ei ollut vielä sulanut.

Mutta onhan siihen syykin. Timin loukkautumisen takia hän ei päässyt

vähään aikaan kuvailemaan. Myös kesäloma on mahdollistanut sen, ettemme nää Timin kanssa kovinkaan usein.

Jos et ole lukenut vielä ensimmäistä osaa, niin linkin siihen löydät tuolta ylhäältä

"tarina" kohdasta.

No, siirrytäämpä sitten kuvatarinan pariin :3

Tyttö viltin alla 2 

Felian katoamisesta oli kulunut jo kaksi viikkoa. Rutha ei ole uskaltanut koskeakkaan koruun tapahtuneeen jälkeen. Kaikki olivat jo epätoivoisia ja varmoja siitä ettei Feliaa saataisi enää takaisin.

Rutha: Tämä kaikki on tuon korun syytä.

Rutha: Mitäköhän tapahtuisi jos koskisin siihen. Saisinkohan Felian takaisin.

*Rutha ottaa korun käteensä*

Ja yhtäkkiä...

Rutha: Mi-ssä olen?

*pudottaaa korun*

Kamlyn: Kuka siellä? 

Rutha: Minun nimeni on Rutha... mutta voisiko joku nyt selittää 

missä olen.

Felia: Rutha? Sinun takiasi olen täällä. Sinun takiasi olen ollut täällä kaksi kuukautta!

Rutha: Felia!! Mitä tarkoitat? Olet ollut kateissa vasta kaksi viikkoa?

Voisiko joku selittää?

?: Minä voin selittää. Katsos kun aika kuluu täällä hitaammin. Mutta täällä kuitenkaan ei 

vanhene. Sekuntti on siellä on minuutti täällä, minuutti siellä on tunti täällä, 

tunti siellä on päivä täällä, kaksi viikoa siellä on kaksi kuukautta täällä...

Rutha: Mitä tarkoitat? Missä olemme? Kuka olet? Miksi olen täällä?

?: Ei liian monta kysymystä kerralla. Olemme siellä minne aurinko ei paista.

Siellä minne kuolleet joutuvat. Mutta älä huoli, sinä ja pikku ystäväisesi ette ole kuolleita... vielä.

Rutha: Kuka tuo poika sitten on? Ja miten niin vielä?

?: Hänen nimensä on Kamlyn Mahone.

113 vuotta sitten minä ja Kamlynin isä Mikael Mahone olimme parhaat ystävät. Hän auttoi minua kaikessa, ihan kaikessa. Mutta sitten hän petti minut... En tiedä miksi.

Mutta viimeisiksi sanoiksini jäi "13 vuoden päästä vien sinulta sen mistä eniten välitän".

Ainoa asia jonka kautta voin olla yhteydessä ihmisten maailmaan on kaulakoru. Sitä koskeneet saavat toivoa yhden toivomuksen ja sitten he joutuvat tänne.

Rutha: Mitä minä ja Felia sitten täällä teemme jos halusit kostaa Kamlynin isälle?

?: Voi kultapieni. Kyllä haamutkin tarvitsevat ruokaa... Jos en syö minä katoan kuin tuhka tuuleen.

                                                         Viiden minuutin kuluttua

Rutha: Aikooko hän oikeasti syödä meidät?

Felia: Tyhmäkö olet. Hänhän juuri sanoi niin.

Rutha: Olen varma, että Sella ja Ceri löytävät meidät.

?: Aivan varmasti löytävät. He itse asiassa tulevat ihan kohta.

Rutha: Sinä? Mitä tarkoitat?

?: Ktso vaikka itse. He taisivat löytää jättämäni korun.

Samaan aikaan

Ceri: Onpa kaunis koru!

Sella: Eikö Ruthalla ollut juuri tuollainen?

--------------------------------------------------------------------------------------

Sellainen oli tämän kertainen osa. Unohdin vielä pahoitella siitä, että sivu "nukkejen päiväkirja"

on ollut hiukan kuollut... joten todennäköisesti poistamme sen.

Muttaa toivottavasti pidit ja oisi oikein mukavaa jos jättäisit kommentteihi mielipiteesi :)

-Sam